torstai 18. kesäkuuta 2015

Hauskaa keskikesän juhlaa


Heipparallaa

Johan tässä ollaan kohta oltu Suomessa jo kolmisen viikkoo. Niin se aika vaan rientää oli sitä sitten missäpäin maailmaa tahansa. Kun palas Suomeen oli jotenkin sellanen fiilis, että koko vaihtovuosi on vaan joku epämääränen usvanen uni, jonka näki yhtenä yönä. Eli toisinsanoen oli vähän sellanen fiilis kun ei ois koskaan lähtenykkään. Ei tullu mitään sen kummempia paluukulttuurishokkeja. Joistain tavoista huomas kyllä, että on viimisen vuoden aikana Japanilaisia tapoja pinttyny päähän. Ekan viikon aikana yritin aina vetää vessan siittä vessanpöntön sivulta, niinkun Japanissa on tehdään. Sit kun käsi aina haparoi sitä nappulaa, tajus että tosiaan, se täytyy täällä Suomessa vetää tuolta vessanpöntön päältä. Myös kun lähin ajamaan autoo taas innoissani, olin autoon istuessani, että mikäs näistä olikaan kytkin? Ajaessa saatoin olla hieman paniikissa välillä, kun mietin risteyksessä kääntyessä yllättäen täysin tietämättönämä et hetkonen, mihin puolelle mun tää auto täällä kuuluukaan ajaa?! Onneks ei siinä heti välittömässä läheisyydessä ollu autoja, ois voinu ehkä käydä hassusti. Mutta kaikki jutut palaa nopeesti: heti tokalla kerralla olin kun en olis poissa ollutkaan ja auton ratissa istuminen sujui taas kuin luonnostaan. Vessankin osaan jo vetää jo mitään ajattelematta oikein.

Isompaan supermarkettiin meneminen oli myös vähän sellanen elämys, että vitsi, kyllä Suomen kaupoista valikoimaa löytyy vaikka millä mitalla. Sit otin muutamia kuvia maito-, leipä-, ja vihannesosastolta K:lle, että katsos nyt tätä valikoimaa täällä. Se oli tylsä ja ei tainnu kommentoida mitään. Piipahdin myös Jyväskylään tässä viimeviikolla tapaamaan kavereita, niin vanhoja kuin uusia vaihtariystäviä. Riemuitsin niin paljon halvoista junalipuista. Siis 5€ ja pääsen toiseen kaupunkiin?! Uskomatonta. Junassa istuessa katselin sit suomalaisia maisemia ja musta ne oli aika tylsiä. Huomasin kaipaavani sitä näkymää, kun matkusti Japanissa junalla jonnekki. Päädyin sit junan ikkunasta ottamaan kuvan K:lle jostain järvinäkymästä kertoen kuinka se on tosi suomalainen juttu ja se oli aika vaikuttunu. Ei Japanissa oikein sellasia oo niin kai se on sit eksoottista. Minä puolestaan kaipaan niitä riisipeltoja, vuoria ja japanilaisia taloja joita sai katsella toinen toisensä jälkeen matkustaessa.

Tässä on mukavasti onneks ollu puuhaa nyt melkein jokaiselle päivälle. Kävin kampaajalla, on nähty kavereita, kouluhommia tehtävänä ja sen sellasta. Oli ihana saada tukka leikattua ja leikkasinkin vähän erityylillä kun yleensä. Tykkään lopputuloksesta paljon. Oon tässä myös nyt tuskastellu sen harjoittelun kanssa koko ajan ja viimein lähteny asiat eteneen. Kaiken sähellyksen ja miljoonien viestittelyjen jälkeen ties kenenkä kanssa oon viimein saanu harjottelupaikan suostumaan siihen, että ne hakee mulle viisumia varten tarvittavaa paperia. Sainkin sit kaikki paperit sitä yhtä paperia varten viimein kasaan ja ne on nyt matkalla Japaniin päin. Eilen passikuvia hankkiessa muistin, että verkkokaupasta saa 1€:llä passikuvat. Onneks ei niihin menny tällä kertaa rahaa. Tuoreessa muistissa edelleen, kun viime syksynä koulu kadotti mun passikuvat ja ne oli otettu ihan valokuvaamossa, eli kalliit kuvat. Kirosin. Mutta mutta, toivon, että Japanissa ne ens viikon aikana vievät mun paperit eteenpäin, jotta saadaan tää siellä virastoissa eteneen. Ja toivon myös, että virastot käsittelee tän siinä 4viikossa, missä nää nyt yleensä tehdään (vaikka siihen jopa 3kk voi mennä, mutta yleensä vain 4vko). Eilen otin myös itseäni niskasta kiinni ja ostin uudet lennot Japaniin päin. Syynä oli se, että muutama päivä sitten hintoja katsoessani ne olivat mukavasti halvemmat ja katsoin uskomattomana sitä hinnan nousua. Nekin rahat ois voinu oikeesti säästää muualle. Tällä hetkellä on sitten enää asunnon löytyminen. Mulla on varuilta yksi paikka varattuna ensimmäiseksi kuukaudeksi, mutta yritän etsiä parhaillaan parempaa paikkaa, joka myös sijaitsee lähempänä. Onneks tämän varatun paikan saa ihan ilmaseksi peruttu ja siittä ei mitään kuluja tuu. Sähköposteja oon muutamaan firmaan laittanu ja asuntojen hinnat hirvittää. Fukuokasta löytyy myös niin huonosti share houseja, jotka olis kalustettuja ja järkevällä sijainnilla + oikea hinta. Nyt sitten kyselen muutamasta paikkaa ihan yksiöistä ja yksi paikka vaikuttaa aika lupaavalta. Tosin he eivät voi vielä tarjota asuntoa, koska mitään ei ole vielä saatavilla. Yleensä kuulemma ne tulevat saataville vasta 4-6 viikkoa ennen saapumista, eli täytyy ottaa sinne heinäkuun puoleen väliin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja löytyy mukava kämppä sopivalla hinnalla. Kauhistuttaa vähän tää rahan meno kun ees ole kesätöitä. Tiedän, että kun harjottelun jälkeen tuun takasin Suomeen, mun säästöt tulee oleen aika nollissa. Hirvittää myös ajatella harjoittelun jälkeistä elämää. Sit pitäis olla enää oppari jäljellä suoritettava jonka jälkeen valmistuminen. Mulle ei oo oikeestaan kukaan opettaja ikinä puhunu mitään opparista, että ehkä täytyy sit syksyllä alkaa lähetteleen sähköposteja, että niin, mitäs sen kanssa pitäis tehdä..? Luin justiinsa tässä, että opparin teko myös jotenkin muuttuu taas ens syksyllä. Aivan mahtavaa. Ja koulun jälkeen pitäis varmaan aatella työllistymistä. En halua sillä nyt kuitenkaan alkaa stressaamaan itseäni, mennään nyt asia kerrallaan ja keskitytään tän harjottelun onnistumiseen ensin, eikös niin?

Nyt kuitenkin yritän varmaan vaan rentoutua juhannuksen ajan miettimättä kauheesti mitään. Viimiset pari viikkoo kuitenkin saanu stressata niin paljon. Ostin muuten tässä kun Suomeen palasin niin uuden läppärin. Tää on aivan ihana. Windows 8 tietty vähän ehkä mitä on, mutta eipä sille oikein mitää voi. Aluks oli vähän ongelmia kun ei meinannu alkaa toimimaan kunnolla, mutta nyt on kaikki hyvin!


Yks päivä istuttelin myös kukkia meidän pihaan ja vahvistuin viimein siittä, että niitä hydragena kukkia kutsutaan tunnetummin hortensioiks suomessa. Mietin jossain vaiheessa että onko näin, mutta sanakirja kertoi vain hydragena, joten olin että olkoon. Nyt meidän etupihaa koristaa sitten yksi nätti yksilö. Myös meidän kahden naapurin etupihalta löytyy niitä. Ehkä ne on sit muidenkin suosiossa. Mutta on ne vaan niin nättejä.


Tää kissa on myös ollu mun viihdykkeenä täällä aina välillä. Nyt sen lähti taas pariks päiväks kotiinsa, mutta pitäis tulla taas viikonlopuks.


Eilen kun ajeltiin kotiinpäin veljen kämpiltä oli tosi upee auringonlasku. Yritin saada siitä kuvan, mutta täytyy sanoo, että oli se hienompi silti livenä. Veli muutti tässä kevään aikana omaan kämppäänsä, niin olis tarkotus mennä sille katteleen muutamia sisutusjuttuja sinne. Kuullostaa kivalta!


Onneks on vielä seuraavillekkin viikoille mukavaa ohjelmaa tiedossa. Näkee lisää kavereita keitä vielä nähny ja ehkä mennään yhden kaverin mökille vähän iltaa viettämään. Pikkuhiljaa tuntuu että asiat lähtee rullaamaan. Toivotaan, että on hyvä onni matkassa kaiken suhteen. Pidetään peukkuja. Ja toivotaan, että kesäkin jaksais vielä tänne Suomeenkin tulla. Kirjoitellaan taas kun on jotain mitä kirjoittaa.

Milla ☆ 


P.s. Oho, toi laskuri juoksee edelleen tässä blogissa.. pitääkin tehä sille tässä jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti